Uusi Vuosi - Uudet lupaukset

Vuoden vaihtuessa moni meistä miettii, miten haluaisi muuttaa elämää joiltain osin terveellisemmäksi. Toiset alkavat totaaliseen sokerilakkoon, toiset tipattomalle tammikuulle, toiset kuntokuurille tai uusimpana villityksenä vegaaniruokavaliolle. Yhteistä näille asioille on luvatun asian ehdottomuus. Totaalikielto toimii joillakin ja osalle sitä tarvitaankin esimerkiksi herkuista kieltäytymiseen isoissa painonpudotuksen tavoitteissa. Useimpien kohdalla, ikävä kyllä, startit toimivat aikansa, mutta maaliskuun vaihtuessa kalenteriin, ne ovat jo unohtuneet. 

Ehdoton kieltäytyminen aiheuttaa monesti sen, että kielletystä hedelmästä tulee niin houkuttava, että mieli pyörii koko ajan sen ympärillä. Suklaasta tulee ajatuksissa se, jota himoitaan heti, kun takana on huonosti nukuttu yö, hormoonitasapainon vaihtelu tai ikävä tunne. Mitä sitten kuukauden totaalikielto esimerkiksi sokerista saa meissä aikaan? Toivottavasti hyvän startin vähempisokeriseen elämäntapaan ja virkeämpään olotilaan. Jos kuukauden jälkeen ahmitaan samalla innolla suklaata kuin joulun pyhien suklaataivaassa, tuskin mitään muutosta elämään on saatu vielä aikaan.  Jojo-laihtumisen negatiiviset vaikutukset on kyllä kaikilla tiedossa.

Kohtuullisuus kunniaan

Mitäpä jos kokeilisimme kohtuutta muutostavoitteissa? Kohtuullisuutta syömisessä ja liikunnassa, omaa keho kuunnellen. Keho kiittää paljon enemmän tasaisesta liikkumisesta läpi vuoden kuin kuukauden täysrääkistä. Pitkään liikkumattomalle kuukauden tehotreenaus voi saada enemmän haittaa keholle kuin hyötyä. Innostuksessa lihakset kipeytyvät ja syntyy herkästi ajatus, että liikunnasta kuuluukin tulla kipeäksi.  Tästä seurauksena on se, että liikkuminen ei tule osaksi ihmisen arkea vaan se koetaan itselle vieraaksi. Tehotreenit koukuttaa kyllä endorfiini-myrskyjen kautta, mutta yhtä tärkeää sen ohella on kehonhuolto, liikkuvuuden säilyttäminen ja mielen rentoutus. Olen kuullut sanottavan, että rauhallinen liikunta on yhtä kuin tehoton harjoittelu. Tämä ei ole totta. Säännöllisesti harjoiteltuna keho ja mieli kiittää vaikkapa kehorentoutus-harjoitteista. Tässä jatkuvan ärsyketulvan maailmassa tarvitsemme pysähtymista ja mielen hiljentämistä.

Ratkaisevinta elämäntapamuutoksissa on oikeiden askelmerkkien löytäminen. Sinulla tulee olla selkeä tavoite, jota kohti lähdet pienin, mutta ratkaisevin askelin. Coaching-ajattelusta tuttu polun rakentaminen toimii loistavasti myös elämäntaparemonttien suunnittelussa. Mieti itsesi tavoitetilassa ja ota sitä kohti konkreettisia askelia, mitkä vievät sinua kohti lopullista päämäärää. Jos kyseessä on esimerkiksi painonpudotus, kuvittele itsesi uusissa mitoissa ja tee sitten tavoite annoskokojen pienentämisestä. Voit rakentaa itsellesi kuvista ja teksteistä tavoitekartan ja kiinnittää sen näkyvälle paikalle kodissasi. Se tsemppaa ja kannustaa sinua kohti unelmiesi elämää päivittäin. Tärkeintä on ottaa se ensimmäinen askel. Kaikkea ei voi muuttaa kerralla.

Armollista uuden vuoden alkua, 

Susanna

Lasten liikuntaa havainnoimassa

Liikunnan ammattitutkinnon joulukuun lähijaksolla käsittelimme lasten liikuntaa ja tutustuimme myös lasten liikkumiseen erikoistuneeseen liikuntakeskukseen. Saimme lasten kasvusta ja kehityksestä tuhtia tietoa, näimme muutamia mallitunteja sekä saimme omatoimisia tehtäviä.

 Lasten liikunta ja liikuttaminen tuli itselleni läheiseksi vasta omien lasteni myötä. Sitä ennen en ollut siitä erityisen innostunut tai kiinnostunut. Lasten syntymän jälkeen huomasin, että oma liikkuminen oli toteutettava monelta osin lasten ehdoilla. Se oli itsenäiseen elämään on ja vapaaseen liikkuvuuteen tottuneelle naiselle kova paikka. Huomasin, että aloin voimaan huonosti, jos en saanut tiettyä liikuntamäärää viikossa. Tein päätöksen, että kyllähän sitä liikkua voi lapsenkin kanssa eikä vain odottaa sitä kuuluisaa 'omaa aikaa' liikuntahetken järjestämiseen. Innostuin menemään esikoisen kanssa vauvajumppaan ja hommasin aiheesta opuksen, jotta osasin kotonakin jatkaa vauva pumppia. Vaunulenkit umpihangessa vaativat kunnon reisityötä ja myöhemmin lasten kasvaessa lajikirjo on vain kasvanut; mäennousu tenavat pulkassa kiskoen hikipäissään, laskettelurinteessä 20 kiloisen pötkylän raahaaminen rinteessä, kun ei jaksa itse suksilla lykkiä. Varmasti jumpan veroisia treenejä nekin.

Niin siihen meidän lähijaksolla saamaan tehtävään. Meidän tuli mennä seuraamaan ja havannoimaan ohjattua lasten liikuntatuokiota. Tunnin ohjauksessa tuli kiinnittää huomiota tuntirakennetta, tavoitteellisuutta, palautteen antoa sekä tuokion liikunnallisuutta. Valitsin ryhmäksi kunnassamme uuden lajin, alakouluikäisten lasten telinevoimistelun. Telinevoimistelua oli odotettu kuntaamme kovasti, sillä ryhmät täyttyivät näin kesken kauden hetkessä. Ensimmäisessä ryhmässä oli 3-6 -luokkalaisia tyttöjä 17 kappaletta ja jälkimmäisessä ryhmässä oli 6-9 -vuotiaita lapsia oli peräti 20 henkilöä. Ryhmät olivat siis isoja ja se asettaa myös ohjaajan työlle haasteita: miten huomioin kaikkia yksilöllisesti, saako lapset pidettyä 'ruodussa' jne. Tästä johtuen toisella tunnilla pääsin itsekin tarttumaan toimeen ja auttamaan lapsia liikkeiden opettelussa.

Tuntirakenne oli molemmilla tunneilla samankaltainen. Alkuun,kun oli ensimmäinen kerta käytiin nimet ja paikallaolijat läpi. Tunti alkoi lämmittelyleikillä, mikä oli värileikki. Siinä ensin juostaan ja kun ohjaaja huusi esim. laittakaa vatsa keltaiselle, lapset etsivät salista keltaisen kohdan ja nostivat muun osan vartalosta ylös. Lämmittelyssä harjoiteltiin jo alkeellisesti eri asentoita ja vartalon hallintaa. Alkuleikki sisälsi myös kehon hahmotusta, värien tunnistamista ja kehon herättelyä varsinaseen sisältön. Lämmittelyn jälkeen tuli varsinainen lajiosuus telinevoimistelussa. Ohjaaja oli rakentanut eri toimintapisteitä saliin: puolapuille, permannolle, trampoliinille hyppypisteen ja puomin. Pisteissä harjoiteltiin telinevoimistelun alkeita: kuperkeikkaa etu- ja takaperin, kärrynpyörää, puolapuissa roikkumista ja jalkojen nostoa(vatsalihasten vahvistus), itsensä vetämistä penkkiä ylös (käsilihakset töissä), puomilla tasapainon harjoittelua sekä suorin jaloin hyppäämistä trampoliinilta patjalle.  Kaikki nämä harjoittavat perusliikuntataitoja sekä lajitaitoa. Tunnin tavoite oli myös tutustuttaa ensikertalaiset telinevoimistelun maailmaan. 

Palautteen annossa suuressa roolissa ohjaajalla oli kannustus, niinkuin kuuluukin lasten kanssa toimiessa. Hän myös antoi korjaavia ehdotuksia, miten liikkeestä saisi helpomman. Esimerkiksi kuperkeikan tekemisessä niskan laittaminen kunnolla pyöreeksi ja kärrynpyörässä käsi-käsi-jalka-jalka -ajattelun omaksuminen. 

Liikunnallisuus toteuttui hyvin, sillä jonotusta pyrittiin suuresta ryhmäkoosta huolimatta välttämään. Porukka jaettiin viiteen eri ryhmään ja kukin ryhmä kiersi pisteitä tietyssä järjestyksessä. 

Itselle havainnointituokio sekä avustavat tehtävät nuorempien lasten kohdalla oli opettavainen. Oli hyvä huomata, miten yllätyksellisen iso ryhmäkoko vaikuttaa tunnin rakenteeseen ja improvisointiin. Itse olen ohjannut nuorempia lapsia, alle kouluikäisiä pääsääntöisesti. Jotenkin heidän kanssaan olen kotona, mutta isompien koululaisten kanssa tilanne oli uusi. Pienten kanssa on tärkeää, että olet luotettava aikuinen, joka on tarpeeksi napakka, mutta kuitenkin kannustava ja huomioiva. Meillä lasten kanssa toimivilla ohjaajilla ja muillakin kasvattajilla on todella suuri rooli siihen, miten tämä lapsi kokee liikunnan ja tuleeko siitä osa hänen elämäänsä. 

Kannustetaan ja innostetaan meidän pienokaisista liikkuvia kansalaisia!

UNI - aikamme aliarvostetuin hoitokeino


Ei ole muuta todellista kuin uni ja rakkaus, lausui Anna de Noailles. Kuinka suuren viisauden tämä lause pitääkään sisällään. Unen merkitys ihmiselle on uskomattoman suuri ja voimaannuttava. Uni hoitaa kehoa ja mieltä lähes kaikilla alueilla. Uni antaa levon ja virkistää ja uudistaa uuteen päivään. Riittävän unen avulla kestämme stressiä paremmin, vastustuskyky paranee, muisti ja oppiminen helpottuu ja ihmisen mielenvireys on parempi.

Itselleni uniasiat ovat tulleet läheiseksi lasten syntymien myötä. Ennen lasten saantia en kiinnittänyt erityistä huomiota uneen. Mitä nyt marmatin aikaisista työlähdöistä, kun lentokentällä piti olla kuuden aikaan ja mieli sekä keho oli vielä höyhensaarilla. Sitten alkoi täysin uusi aikakausi unen arvostukseen. Esikoinen heräili keskimäärin kymmenen kertaa joka yö allergioiden vuoksi ensimmäisen elinvuotensa ajan ja katkonainen uni oli enemmän kuin tuttu vieras sängyssämme. Seuraava päivä sujui 'sumussa' ja asioita hoiti kuin automaattiohjauksella oleva robotti. Univelkaa vielä lisäsi se, etten osannut ottaa päiväunia sillä aikaa, kun pienokainen veteli yön velkoja kolmenkin tunnin jaksossa. Jossain kohti sitä alkoi pitämään univajeen tilaa normaalina olotilana ja jos sai nukuttua yhden pidemmän pätkän yössä olo oli aamulla kuin uudestisyntyneellä.

Toisen lapsen kohdalla unettomuus jo kroonistui ja alkoi näkymään terveyden reistailuna monellakin tapaa. Suoliston toiminta sekottui, hormonit heittelivät, hermosto oli koko ajan kireällä ja pää oli suurimman osan aikaa 'aivosumussa', joten keskittyminen mihinkään tarkkuutta vaatiivaan oli todella vaikeaa. Hormonaalinen heräily jäi päälle, vaikka lapsi nukkuikin jo yönsä hyvin. Keho oli virittynyt valmiustilaan, jossa pienikin ääni herätti ylös.

Unen hoidon aakkoset ovat tulleet siis itselleni enemmän kuin tutuiksi. Pimennetty huone, sopiva lämpötila, hyvä unihygieniä, ei teknisiä laitteita makuuhuonessa, sopivasti liikuntaa ja oikeaoppinen iltapala. Kaikkea on kokeiltu. Uusi kallis sänky hankittu ja erikoistyynyt tilattu. Erilaiset rentouttavat tuoksut, teet ja yrtit on ostettu ja kokeiltu. Puhumattakaan rentouttavista meditaatioista ennen nukkumaanmenoa. Lopulta löysin apua kaiken muun ohella NTC-patentin ansiosta solutasolle asti imeytyvistä ravintolisistä, jossa iltajuomassa on reilusti magnesiumia ja kehoa palauttavia aineita. Pitkästä pitkästä aikaa saatan nukkua yön jopa kertaakaan heräämättä.Uskon, että osalla uniongelmiin voisi olla apua kokeilla vahvaa magnesiumlisää.

Unen parantava voima

Kuinka paljon enemmän sitä ihminen jaksaakaan touhuta, kun yönsä saa nukkua ja uni on vielä katkeamatonta? Virtaa riittää ja tuntuu, että jaksaa pimeydestä huolimatta. Haasteiden vuoksi osaan todella arvostaa unta ja sen uskomatonta voimaa. Unentulkitsija Talmud on sanonut,että tulkitsematon uni on kuin avaamaton kirje: hienotunteisesti mutta sinnikkäästi uni voi osoittaa meille itsestämme, mitä emme ole halunneet nähdä, mutta jonka näkeminen auttaa eheytymisessä - viisaat vastaukset löytyvät ihmisestä itsestään. Unet hoitavat mielenterveyttämme ja antavat vastauksia elämän isojen kysymysten äärellä, jos vain olemme valmiit niitä havannoimaan.

Julkisuudessa puhutaan paljon uniongelmista, myös nuorten univaikeuksista. Aikamme haastaa tekemään ja ehtimään yhä enemmän ja tämä kaikki aika varastetaan unesta. Vielä vähän sometusta, sarjojen katselua ja kännyn räpläilyä. Kaikki unen kustannuksella. Seuraava aamu on vasta huomenna. Tutkimukset ovat yksi toisensa jälkeen osoittaneet, miten sähköinen ruutu ennen nukkumaan menoa altistaa valolle. Se voi pitkittää unen saantia ja vaikuttaa vahingollisesti unen laatuun.

Unettomuuteen on monia syitä. Osassa tapauksissa se voi johtua sairaudesta tai mielen kuorma. Varsinkin, jos kunnon yöunetkaan eivät virkistä. Sen vuoksi unettomuus pitäisi aina ottaa vakavasti ja hakea siihen apua.  Tilapäisiä uniongelmia esiintyy isolla osalla meistä, johon sopiva liikunta ja terve elämänrytmi jo auttaa. Silloin, kun uniongelmat alkava huolettaa ja ne kestävä yhtäjaksoisesti kuukauden ajan, kannattaa jo hakeutua ammattilaisen puoleen. Jo tietoiseksi tuleminen omasta unirytmistä ja siitä puhuminen on askel eteenpäin asian hoitamisessa.


Erityisesti unen tärkeyden huomaa näin pahimman kaamoksen aikaan. Aamulla on pimeää, kun lähdetään ja pimeys on jo tullut, kun päästään töistä ja opiskeluista. Myös talviaikaan siirtyminen pahentaa osaltaan ihmisen sisäistä unirytmiä ja melatoniinin tuotantoa. Tässäkin ihmisten pitäisi opetella kuuntelemaan omaa kehoaan ja hyväksymään sen, että talvisin tarvitsemme enemmän lepoa ja rauhoittumista kuin valoisaan aikaan. Ja muistaa se, että osa meistä vain tarvitsee enemmän unta kuin ne luojan lahjat, jotka selviävät viiden tunnin yöunilla päivästä toiseen.

Kissi Vähähiilari on osuva parodia tästä ajasta 


Kannanpa korteni kekoon tällä hetkellä kovasti vellovaan keskusteluun bikinifitness ja muiden kehoa kovasti muokkaavien lajien esiinmarssiin. Tai itse asiassa en ota minkäänlaista kantaa näiden lajien terveellisyyteen tai ei-terveellisyyteen. Ihmettelen vain ääneen, miksi liikunnasta on tullut meille taas yksi suoritus lisää? Työn, opiskelujen ja harrastusten jatkoksi. Eikö elämä itsessään riitä meille huumeeksi vaan tarvitaan koko ajan enemmän elämyksiä tuottavia lajeja ja extremeä? Kävellen läpi Eurooppaan, super teräsmies -kisat, koko ajan syntyy lisää lajeja, missä itsensä ylitys tuntuu ja tuntuu kovaa. Onko arki niin tasaisen tylsää, että nämä hetken huippufiilikset auttaa jaksamaan taas tavallisen maanantain. Olipa niin tai näin, jos urheilu antaa ihmiselle enemmän kuin ottaa, se on ajanut tarkoituksensa.

Liikunta on aikamme uskonto ja osalle kansaa jopa identiteetin määrittelijä. Hurahdamme yhä useammin jonkun lajin kannattajaksi ja siitä tulee harrastajalle melkein uskonnon kaltainen hallelujah-huume. Tyrkytämme lajia kaikille oikeana ja sopivana. Jooga oli tätä kymmenen vuotta sitten, nyt paikkaa ottaa triathlon ja muut kestävyyslajit kovaa vauhtia. Itsekin olen sortunut jonkun lajin pauloissa hehkuttamaan sitä muillekin, vaikka toiselle jotkut muut lajit voi olla paljon sopivampia. Liikunnan tuomaa hyvää oloa ei tarvitse piilottaa ja yhteisen porukan löytyminen liikunnan parista on parasta, mitä harrastus tuo elämään.

Aikamme ohjaa siihen, että liikkuminen on aina lähdettävä 'suorittamaan' jonnekin erikseen: kuntosalille polkemaan kuntopyörää, hallille pelaamaan tai uimahalliin kuntouimaan. Luontainen liikunta ei ole arvossaan, vaikka saman liikunnan voisi saada lasten kanssa pihalla hippaleikeissä. Samalla lapset saisivat osansa liikunnasta eikä aikaa tarvitsisi erikseen kalentereiden kanssa järjestellä. Lumityöt pihalla voisi olla kodin kuntosali talvisin, oma keho toimii myös erinomaisena punttina eikä se vaadi erikseen minnekään lähtemistä.

Silloin, kun kyseessä on oma hetki ja esimerkiksi äidin irroittautuminen lasten hoidosta on täysin ymmärrettävää, että välillä täytyy päästä kotoa jonnekin liikkumaan. Ja se oma tunti liikunnan parissa voi olla syy jaksaa arjen temmellyksessä. Se suotakoon kaikille Suomen kotiäideille ja isille! Itsellenikin päivän pienikin liikuntahetki kotiäiti-vuosina oli enemmän kuin elintärkeä. Kuuli omat ajatukset ja sai purettua ylimääräistä energiaa ulos.

Liikkumattomuus maksaa miljardeja

Yhteiskuntamme on nostanut vihdoin terveysliikunnan merkityksen kansanterveydellemme sen ansaitsemaan rooliin. Liikkumattomuus on tupakointiin verrattavissa oleva riskitekijä. Liikkumattomuudesta aiheutuvat kansansairaudet kustantavat yhteiskunnallemme miljardien eurojen kustannukset. Tästä johtuen ei enää riitä, että pieni osa suomalaisista liikkuu suositusten mukaisesti, vaan kaikki on saatava liikkeelle keinolla, millä hyvänsä. Kaikki eivät halua nostamaan rautaa salille, vaan kuntien on pystyttävä tarjoamaan yhä monipuolisempia harrastustapoja asukkailleen. Arkiliikunnan lisääminen on tässä pelissä ratkaiseva, sillä suuri osa suomalaisista työntekijöistä istuu pääosin työaikansa. Istumisen vaarat tiedetään jo, se tappaa!

Miten sitten sitä arkiliikuntaa helposti lisää? Kulkemalla pyörälla työmatkat, valitsemalla portaat hissin sijaan, käymällä asioilla jalkaisin, istumatyössä tauottamalla päivää puolen tunnin välein, peuhaamalla perheen pienimpien kanssa pihalla, jättämällä auton parkkipaikalla tarkoituksella viimeiseen ruutuun... Keinoja kyllä on. Valitse omasi ja painu sitten vielä vikana salille, jos virtaa riittää! Kunhan liikut.

Liikunnan opiskelija taidemuseossa

Saimme liikunnan ammattitutkinnon opiskeluissa tehtäväksemme tutustua taidenäyttelyyn ja löytää sieltä teoksia, jotka kuvaavat itseämme tai omaa opiskeluporukkaamme. Innostuin heti tehtävästä, vaikka se ei olekaan perinteinen liikuntaan suoraan hyppäävä tehtävä. Ajattelin, että onpas kiva ajatella näitä asioita laaja-alaisesti ja tulee lähdettyä taidenäyttelyyn hektisessä lapsiperheen työ-opiskelu-yrittäjyys arjessa. Valitsimme parin luokkatoverimme kanssa Oulun Taidemuseon Häntä Pystyyn -näyttelyn. Näyttelyn teemana oli kissat ja koirat eri tavoin esitettynä; valokuvin, maalauksin, kierrätysmateriaaleista valmistetuin teoksin, lyijykynäteoksin, videoinstallaatioin jne.

 Onko taiteella ja liikunnalla yhteistä?

Liikuntaa on jo pidempään haluttu liittää osaksi meidän yhteiskunnan sivistys- ja kulttuuripalveluita. Kuinka tässä on onnistuttu, on hieman eri juttu. Nimellisesti ne varmaan suunnitelmissa ja ohjelmissa ovat samassa kategoriassa, mutta varsinainen käytäntöön vienti ei vielä toteudu monessakaan paikkaa. On onneksi olemassa myös onnistuneita yhdistelmiä sovittaa taide ja liikunta yhteen. Näistä mainittakaan erilaiset kulttuurikuntopolut, runoretket metsään tai lasten satuseikkailut. Näitä lisää peräänkuulutan minä! Näin saadaan myös niitä ryhmiä liikkumaan, jotka eivät perinteisesti miellä itseään 'himoliikkujiksi'.

Mitä opin sitten taidenäyttelyn kierroksella tehtävän suorittamisen lisäksi. Tärkeinpänä sen, että taiteen tehtävä on liikuttaa tunteita ja saada meidät hereille. Tätähän se itselle sopiva liikkuminenkin tekee. Saa meidät eloon ja tuntemaan. Mielestäni erinomaisen liikuttajan erottaa siitä, että hän herättää tunteita ja saa meidän tuntemaan itsemme paremmin. Mikä on minulle hyväksi ja mikä ei? Hänen mukanaan innostumme ja iloitsemme liikkumisen tuomasta hyvästä tunteesta. Osaava liikkumisen ohjaaja on läsnä tässä ja nyt, sinua varten. Hän huomioi eturivin tiimiläiset ja takarivin ensikertalaisen. Isoissa ryhmissä tämä on haastavaa, mutta pienemmässä ryhmässä se onnistuu. Tuntien onnistuminen mittautuu mielestäni parhaiten siinä, miten kokemattomin ja epäilevin kävijä on saatu mukaan. Ei vakiokävijöiden suorittamisella maksimaalisesti.

Lapsi osaa olla tässä ja nyt

Minkä taulun sitten valitsin kuvaamaan omaa toivetilaa liikuttajana? Valitsin valokuvan, mihin on vangittu lapsen ja koiran yhteinen hetki saunan lauteilla.  Minulle kuvan lapsen herkkyys olla läsnä hetkessä ja aistit avoinna on jotenkin puhuttelevaa. Mihin se katoaa meiltä aikuisilta elämänmenon myötä? Lapsella ei ole ennakkoluuloja eikä turhia etukäteistavoitteita. Lapsi on aito ja rehellinen, hyvässä ja pahassa. Sen vuoksi lasten liikuttaminen on niin kiehtovaa. Palaute tulee välittömästi eikä lapsi osaa näytellä viihtyvänsä, jos niin ei ole. Tämä suoruus ja aitous kiehtoo minua, vaikka lasten kanssa tuleekin olla itse myös hetkessä mukana. Paras kiitos lasten ohjaamisen jälkeen on lapsen hymyilevät kasvot.

Kiitollista uutta alkanutta viikkoa,


Tarkoitus oli kirjoittaa liikuntaan liittyvästä asiasta, mutta vapaa-aamun rauha tehdä asioita aivan omassa tahdissaan ohjasi minut kirjoittamaan tänään kiitollisuudesta. Minut täytti suunnaton kiitollisuuden tunne tänä aamuna, kun vietin piiiitkääästä aikaa aamun ihan itsekseen. Ilman lasten ääniä, pakollisia lähtöjä ja kiirettä. Sain tehdä kaiken omaan tahtiini. Nukuin niin pitkään kuin keho ja mieli tänään tarvitsi ja ylös nousin puoli kymmenen aikaan. Syksyn tuomat uudet asiat ja monet menot vaativat keholta ja mieleltä aikaa sopeutua. Lepo on silloin se tärkein, mikä helposti unohtuu, kun kiinnostavat asiat imaisevat mukaansa.

Aamulla herättyäni sytytyin kynttilät takan reunalle ja laitoin sitruunan tuoksuisia tippoja tuoksulyhtyyn pirteyttä tuomaan. Tein kehon herätysjumpan, johon kuuluu minun oma lajien coctail. Teen sen ilman mitään ohjeita, fiilispohjalta, mikä tänään tuntuu tarpeelliselta. Liikkeitä olen yhdistellyt joogasta, chi gongista, aleksander-tekniikasta, venyttelyistä ja TRE stressinpoistoliikkeistä. Nämä ovat tulleet minulle tutuiksi oman kehon reistaillessa ja mielen tarvitessa rauhoittumista. Taustalla minulla soi rauhallinen tunnelmamusiikki, mikä auttaa liikkeiden ja hengityksen rytmittämistä.

Aamupalaksi pyöräytyin smoothien mansikoista, banaanista, cashewpähkinöistä ja itse valmistamastani suolistojugurtista. Sen oheen itse tehtyä gluteenitonta leipää savulohi ja vuohenjuustopäällysteillä. Aamun tehojuoma ravintojauheista ja kuppi kuumaa teetä. Siitä päivä lähtee käyntiin.

Niin se kiitollisuus, miten se liittyy tähän kaikkeen. Kiitollisuus on asia, minkä ikävä kyllä opimme yleensä vasta, kun elämä on pysäyttynyt kunnolla. Toki on teitä viisaampia, jotka eivät tarvitse terveyden menettämistä tai muuta yhtä pysäyttävää, että osaa olla elämästä itsessään kiitollinen. Minä löysin kiitollisuuden osaksi jokapäiväistä elämää coach-harjoitteiden kautta. Aloin pitämään kiitollisuus-päiväkirjaa iltaisin ennen nukkumaan menoa ja yritin löytää jokaisesta päivästä vähintään viisi asiaa, mitkä tekivät minut onnelliseksi. Asioiden ei tarvitse olla isoja huippuhetkiä, vaan pieniä arkisia asioita. Ystävän soitto, perheen yhteinen ruokahetki, auringon pilkahdus pilvisenä päivänä, harrastushetki, tuntemattoman ihmisen hymy, luonnossa liikkuminen... Mikä ikinä tekeekin sinut iloiseksi.

Minun kiitollisuus elämää kohtaa lisääntyi potenssiin sata viime syksyisen sairauskohtauksen jälkeen. Mitään varoittamatta sain aivoverenkierron häiriön, jonka seurauksena menetin hetkeksi puhekykyni. Ambulanssissa ehdin ajatella, tässäkö tämä elämä oli. Viisi päivää vietin yliopistollisen sairaalan neurologisella osastolla, tutkimuksia tutkimusten perään. Mitään varsinaista syytä kohtaukselle ei löydetty, arviot heittivät TIA-kohtauksesta rajuun migreeniin. Kohtaus muutti elämäni suunnan ja kaikki syksyksi suunnitellut työt ja projektit piti laittaa hetkeksi syrjään. Ottaa elämän aikalisä ja miettiä, mihin suuntaan tätä elämää haluaisi viedä. Nuo viisi päivää ja tietämättömyydestä seurannut ahdistus sai arvostamaan jokaista arkista päivää. Olemaan kiitollinen tässä ja nyt. Ei sitten kun, huomenna tai lomalla.

Kiitollisuuden on tieteellisestikin osoitettu lisäävän onnellisuutta. Kun mieli keskittyy hyviin asioihin elämässä, se tuntuukin paremmalta. Kiitollisuus ruokkii onnellisuutta, voin omasta kokemuksesta sen luvata. Kun ei jää huonoihin hetkiin kiinni vaan hyväksyy ne osaksi elämää ja tietää, että vielä koittaa parempia aikoja. Kiitollisuus estää pitämästä hyviä asioita itsestäänselvyyksinä ja auttaa nauttimaan elämästä tässä ja nyt. Kiitollinen ihminen ei siis oikeastaan koskaan elä puutteessa, sillä hän näkee ympärillään vain runsautta. Se mihin kiinnität huomiota, vahvistuu; oli kyse sitten negatiivisesta tai positiivisesta.

Tänään olen siis kiitollinen minuntahtisesta päivästä. Siihen kuuluu rauhallista tekemistä, metsälenkki, ystävän tapaaminen ja venyttelytunti illalla.

Mistä sinä voit tänään olla kiitollinen? 


Susanna

Ihanaa perjantai-iltaa ystävät,

On mahtava tunne olla opiskelija jälleen, pitkän tauon jälkeen. Tai eihän siitä nyt niin kauaa ole, kun opiskelin elämäni tähän asti parhaassa 'koulussa' Valmentamon opeissa elämäntaidonvalmentajaksi reilu vuosi-kaksi sitten. Se oli käänteentekevin opintomatka elämäni aikana. Ennen kaikea se oli matka itseeni ja itseni parempaan tunnistamiseen. Life Coach eli suomennettuna elämäntaidon valmennus pohjautuu käyttäytymistieteisiin sekä posiitiiviseen psykologiaan. Coachauksen aikana on tarkoitus saada ihminen oivaltamaan oma sisäinen viisaus ja ottamaan paras potentiaali käyttöön. Valmennuksella on aina ratkaisukeskeinen tavoite ja siinä asiakkaan 'ongelman' ympärille ei jäädä pyörimään pitkäksi aikaa. Valmennus ei ole terapiaa, vaikka monesti asiakas saakin oivalluksia ja askelia oman elämänsä eteenpäin suuntaamiseen. Coach ei neuvo eikä opeta, vaan keskiössä on valmennukseen tulleen henkilön oman sisäisen viisauden kuuleminen ja itsetuntemuksen lisääminen.



Coaching on minulle tätä nykyään elämäntapa ja tiedän, etten halua elää enää ilman sitä. Minulle opinnot antoivat rohkaisua alkaa elämään unelmieni elämää ja päästämään irti menneestä, mikä ei enää ollut minulle hyväksi.

Sain uskallusta jättää vanhan taakseni ja sen tuloksena irtisanouduin vakituisesta työpaikasta. Työpaikan ilmapiiri oli raskas ja johdon osaamattomuus nakersi henklökunnan motivaatiota päivä päivältä. Uskalsin sanoa itselleni, että ansaitsen paljon parempaa. Päätin, etten enää suostuisi työskentelemään kuin unelmieni alalla. Ja sen oli siis liityttävä hyvinvointiin, pitkäaikaseen rakkaaseen harrastukseeni.

Nyt olen siis taas uudella matkalla, matkalla liikunnan ammattilaiseksi. Ja tämä lyhyt matka, mitä olen saanut tämän alkusyksyn kulkea on ollut minulle unelmien täyttymys. Olen kuin Liisa Ihmemaassa hämmästellen, että tälle tielle minut oli tarkoitettu. Oppisopimus työpaikka järjestyi omasta kunnasta Limngasta ja opinnotkin vain vajaan 50 kilometrin päästä kotoa Virpiniemestä.  Työssäoppimista, teoriaa ja käytännön harjotteita - kaikkea käsi kädessä. Sopii minulle!

Miten suuri onkaan hyvän ryhmähengen vaikutus opiskeluun? Se on se juttu. Yhdessä oppien taival on mielekäs kulkea. Jokainen ryhmäläinen tuo oman historiansa, osaamisensa ja kiinnostuksensa peliin ja siitä syntyy se soppa, millaista missään muualla ei ole samanlaisena. Toisiltamme oppien, yhdessä matkaten.

Kanssakulkijanne,

Susanna

Ryhmäytymisharjoituksissa luottamus laitettiin koetukselle.